Ilmastokokous lähestyy – kuuluuko opiskelijan ääni päätöksenteossa?

Pian koittaa taas se aika vuodesta, kun maailman huomio kiinnittyy ilmastoneuvotteluihin. Yhdistyneiden kansankuntien ilmastokokous (Conference of Parties, COP) kokoaa 30. aivoriiheensä joukon maailman vaikutusvaltaisimpia henkilöitä – niin jäsenvaltioiden virallisia delegaatteja, kansalaisjärjestöjen edustajia kuin tiedeyhteisön jäseniä. 

Herää väistämättä kysymys: mitä tiedeyhteisön nouseva sukupolvi voisi nostaa näihin päätöksen teon pöytiin? Kun aloin pohtimaan tätä kysymystä, ensi ajatus opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksista tuntui varsin kunnianhimoiselta ja kaukaiselta. Mielessäni ilmastokokoukset assosioituvat kahteen tunteeseen: toivoon sekä turhautumiseen.  

YK:n jäsenmaiden kokoontuminen yhteisen pöydän ääreen ratkomaan meitä kaikkia koskevaa ongelmaa herättää uskoa tulevaisuuteen sekä toiveikkuutta haluun toimia yhteisenä rintamana ilmastokriisin edessä. Ehkä tämän vuoden ilmastokokouksessa saadaan aikaan läpimurto, joka vie meidät eteenpäin kestävän kehityksen mukaisen tulevaisuuden takaamiseksi. 

Toisaalta kansainvälisesti toteutuneiden ja tarvittavien ilmastotoimien välinen kuilu kasvaa kasvamistaan. Mitä hitaammin ilmastotoimia tehdään, sitä suurempia tekojen tulee olla tulevaisuudessa. Täten pelkästään kansainvälisillä sopimuksilla ei pystytä takaamaan ilmastoneuvotteluille asetettujen odotusten saavuttamista. Jokaisen jäsenvaltion tulee myös omilla toimillaan edistää työtä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.  

Kansallisten ilmastotoimien kirittäminen ei tosin ole helpoin pala purtavaksi, sillä harppaukset eteenpäin vaativat merkittäviä muutoksia aina yksilötason valinnoista massiivisiin talous- ja energiajärjestelmän muutoksiin. Mutta mielestäni keskeisin syy ilmastotöiden hidasliikkeisyydelle juontaa juurensa meidän länsimaalaisten pinttyneeseen haluttomuuteen joustaa, saati luopua, nykyisen elämäntyylimme mukavuuksista.  

Kansainvälisen ilmastopolitiikan saavutukset ovat silti eittämättömät, vaikka vuoropuhelu päättäjien ja tieteen tekijöiden kesken tuntuu toisinaan takkuavan. Pelkästään maailman poliittisen ilmapiirin moninapaistuminen korostaa kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä, missä ilmastokokoukset ovat keskeisessä asemassa.  

Jotta halukkuutta ilmastonmuutoksen torjuntaa kohtaan voidaan ylläpitää maailmalla, tarvitaan valtioilta erityisesti vahvaa johtajuutta sekä yhdenmukaista viestintää, jossa sanat ja teot ilmastopolitiikan priorisoinnista kohtaavat. 

Jätä siis COP30-terveiset ja kysymykset tämän lomakkeen kautta 31. lokakuuta mennessä. Opiskelijoiden viestit kootaan ja jaetaan tutkijoille marraskuun alussa. Kaikki viestit ja kysymykset käsitellään anonyymisti. 

Lisätietoja:

Jenni Toivonen

Hallituksen jäsen: kestävä kehitys

jenni.toivonen@ayy.fi

040 026 5544