Sateenkaareva Teekkarikylä

Kun aloitin vuonna 2020 kauppatieteiden opinnot Aallossa, pelkäsin, että muut opiskelijat eivät hyväksy minua omana itsenäni; tosiassa suurin ongelma oli se, että en ollut vielä itsekään oppinut hyväksymään itseäni. Jäin mursusyksyn jälkeen opiskelijakulttuurin ulkopuolelle ja ajattelin, että tulen olemaan yksinäinen valmistumiseen asti. Kesällä 2021 päätin selvittää, onko Aallon queer-opiskelijoilla oma yhdistys, ja päätös muutti koko elämäni suunnan. GAYY:n kautta löysin ystäviä ja yhteisön, valtavan intohimon vapaaehtoistoimintaa kohtaan, sekä viimein kauppiskaveriporukan, johon tunnen kuuluvani. Tämän ketjureaktion ansiosta uskalsin aloittaa lääketieteellisen transitioni, muutuin ujosta itsevarmaksi ja rohkeaksi, löysin oman alani muotoilun opinnoista, aloitin drag-urani, liityin AYY:n toimintaan Aavan kautta, sekä kaiken kukkuraksi aloitan syksyllä kolmannen alan tutkinnon koneteekkarina. Uskon vahvasti, että jokaiselle on paikka Aallon opiskelijakulttuurissa. Jos etsit paikkaasi vielä, toivon sinulle onnea ja uskoa itseesi sellaisena kuin olet.

- Adrian Suvisaari (he/him) a.k.a. Furby Baby Porkkana, yhteisöjaosto Aavan yhteisömestari

Olen aina viihtynyt Otaniemen yhteisössä, mutta monista perinteistä ja niiden ympärille rakentuneista normeista paistaa mieskeskeisyys ja heteronormatiivisuus. Koen kuitenkin, että suuri osa tästä yhteisöstä on sitoutunut muovaamaan sellaista opiskelijaelämää, jossa kakki voivat kokea itsensä nähdyksi ja kuulluksi. Kehitystä on tapahtunut, ja toivon, että tämä jatkuu. Ihailen heitä, jotka uskaltavat haastaa patriarkaattisia asenteita sillä kustannuksella, että heidät leimataan ilonpilaajiksi tai hössöttäjiksi. 
 
Aloin olla aktiivinen GAYY:ssä vuoden alussa, ja tällä on ollut yllättävän merkittävä vaikutus elämääni. En ollut tajunnut, kuinka paljon tarvitsin queer-yhteisöä. Heteronormatiivisessa ympäristössä itsensä tuntee aina jollakin tavalla ulkopuoliseksi, ja tajusin että olin häivyttänyt omaa queeriyttäni kokeakseni itseni kuuluvaksi tähän ympäristöön. Vaikka en koe Otaniemeä vihamieliseksi, on niin sanotulla queerillä tilalla suuri vaikutus: queerissä tilassa voin olla aivan uniikilla tavalla hauras ja toisaalta myös ylpeä. Koen, että monet Otaniemen queer-opiskelijat uskaltavat ottaa ihanalla tavalla tilaa yhteisössämme ja tuovat siihen iloa ja rakkautta. 

- Ines Saikku (she/they) a.k.a. Konk-Riitta, GAYY:n hallituksen jäsen

Homous ei ole koskaan tuntunut minua määrittävältä tekijältä Aalto-yhteisössä, mikä voi kuulostaa oudolta. On hienoa, ettei seksuaalinen suuntautumiseni vaikuta siihen, miten minua kohdellaan opiskelijayhteisössä. Siitä huolimatta meillä kaikilla on jatkuva vastuu muovata kolmen historiallisen opiskelijakulttuurin Aalto-perinteitä inklusiivisempaan suuntaan. Tähän asiaan kiinnitän huomiota myös ARTSin opiskelijoiden opiskelijajärjestön TOKYOn puheenjohtajana. 

Luovana queer-ihmisenä kuulun moniin eri identiteetteihin. Aallon taideyhdistysten kattojärjestön puheenjohtajana voi näyttää siltä, että minut hyväksytään kaikissa opiskelijayhteisöissä. Silti suomenkieliset sosiaaliset piirit tuntuvat minulle välillä yhä vaikeilta. Kansainvälisenä opiskelijana kieli onkin usein tuntunut suuremmalta esteeltä kuin homous. Minulle pride merkitsee tämän edistyksen juhlistamista mutta myös muistutusta siitä, että inkluusio koostuu useista ulottuvuuksista. Meidän tulee saada myös kansainväliset opiskelijat tuntemaan itsensä täysivaltaiseksi osaksi yhteisöä. 

Meidän ei tule ottaa itsestäänselvyytenä sitä, että homous tuntuu nykyään niin arkiselta asialta. Se on aiempien sukupolvien luomaa edistystä, ja siksi meidän kaikkien tulee pitää huolta siitä, että tulevaisuus on yhä inklusiivisempi niin täällä Otaniemi-kuplassa kuin sen ulkopuolellakin. 

- Camille Fourié (he/him), TOKYOn puheenjohtaja