Lopun ajat tutkintojen limittämiselle

Yhteiskunnassa ja koulutuspolitiikassa on paljon tavoitteita, jotka toistuvat jatkuvasti ja elävät vuosikymmenestä toiseen. Yksi tällainen tavoite on koulutustason nostaminen.

Koska Suomi on jäänyt jälkeen OECD-maiden vertailussa, Suomen pitää tuottaa enemmän korkeakoulutettuja. Joskus on asetettu tavoitteeksi, että 50 prosentilla alle 35-vuotiaista olisi korkeakoulututkinto vuoteen 2030 mennessä, joskus haluttu vieläkin korkeampia lukuja, ja lopulta tavoite on yleisesti todettu mahdottomaksi ainakin näin nopeasti. Koulutustason nostaminen säilyy silti edelleen kaikkien tavoitteena.

Eikä se ole huono tavoite, ei tietenkään. Keinot koulutustason nostamiseen vain keskittyvät siihen, että nykyiset ja entiset opiskelijat ovat korkeakouluissa lähinnä uusien opiskelijoiden tiellä. Varmaankin myös 35 ikävuotta lähestyy monella turhan kovaan tahtiin, onhan opiskelijoiden keski-ikä oikeasti suurempi kuin oletetaan. Tällä kertaa leka on osumassa opiskelijoihin, joilla olisi kunnianhimoa ja halua sivistyä useamman korkeakoulututkinnon verran.

Mitä nyt siis tapahtuu?

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on hallitusohjelman mukaisesti valmistelemassa ns. yhden opiskeluoikeuden säännöstä, koska ”vuosittain yli 25 prosenttia aloituspaikoista menee henkilöille, joilla on jo opiskeluoikeus tai valmis tutkinto”, ja tietysti siksikin, että useampi päällekkäinen opiskelupaikka nähdään ongelmana valmistumisaikojen vuoksi. Säännöksen myötä uuden opiskeluoikeuden vastaanottava opiskelija joutuisi luopumaan entisestä.

Viime marraskuussa yhden opiskelupaikan säännöksen valmistelijat kirjoittivat koulutusvararehtoreille muistion, jossa käytetään lähteenä mm. vuonna 2019 ilmestynyttä Monta opinto-oikeutta -selvitystä. Muistiossa nostetaan selvityksestä esiin tärkeitä asioita, mutta ei niitä kohtia, jotka taistelevat yhden opiskelupaikan säännöstä vastaan. Selvityksessä nimittäin 66 prosenttia valmistumisen tienoilla toisen opiskelupaikan hankkineista ilmoitti syyksi ammattitaidon kehittämisen ja jopa 70 prosenttia yksinkertaisesti sisäisen motivaation.

Vuosien saatossa on myös selvitetty, että kaksi korkeakoulututkintoa ei johda juurikaan parempaan yksilötason tulokehitykseen. Jos kipinä toisen tutkinnon hankkimiselle on sisäinen motivaatio eivätkä hypoteettiset elinkaaritulot, ihanko oikeasti tätä mahdollisuutta rajoittamalla pystytään parantamaan monialaista osaamista ja Suomen innovaatio- sekä kilpailukykyä?

Monesti useamman korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat nimenomaan motivoituneita toimimaan ahkerasti ihmiskunnan hyväksi. On kyse sitten kauppatieteistä ja oikeustieteestä, tekniikasta ja yhteiskuntatieteistä tai taiteesta ja ympäristötieteistä, monialainen osaaminen on aina yhteiskunnan parhaaksi. Siitäkin huolimatta, että tutkinnot suoritettaisiin osin päällekkäin.

Asiantuntijan kehotukset

Esitän lopuksi kaksi kehotusta.

Hallitus ja OKM: Arvostakaa ahkeruutta. Suhtautukaa koulutukseen sivistyksenä, älkää ajatelko koulutustason nostamista raakoina tilastoina.

Juuri sinä, opiskelija: Hae kevään toisessa yhteishaussa 25.3. mennessä toiselle alalle. Sille, jota olet aina halunnut opiskella. Sille, jonka ajattelet nivoutuvan yhteen nykyisen alasi kanssa. Sille, joka nyt vain sattuu tulemaan mieleen. Nyt saattaa olla viimeinen mahdollisuus tehdä se sujuvasti.

Teemu Palkki
AYY:n vaikuttamisen asiantuntija: koulutuspolitiikka

Kirjoittaja on viime aikoina alkanut jälleen perehtyä 1970-luvun koulutuspolitiikkaan ja todennut, että mikään ei ikinä muutu.