Never stop the madness ja kohta vedetään taas mattoa alta nuorisolta

Tänään 15.10. vietetään maksuttoman koulutuksen päivää. 

Maksuton koulutus on yhteiskunnan lupaus yhtäläisistä mahdollisuuksista kehittää omaa osaamistaan ja tavoitella unelmiaan. Samalla se on tukipilari, johon erityisesti suomalainen nuoriso voi tukeutua tulevaisuuteen katsoessaan. Suomalainen yhteiskunta on perustettu sivistyksen ja korkean osaamisen varaan, eikä meidän kannata hukata asemaamme. Sivistys on Suomen suunta myös visiotasolla (OKM, 2026). Sen arvon tulee näkyä panostuksista tuleviin sukupolviin.

Nyt tätä tukipilaria ollaan nakertamassa kovaa vauhtia. EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukuvuosimaksuja on korotettu merkittävästi ja hallitus on ehdottanut avoimen korkeakoulun tutkinnonanto-oikeutta, joka loisi uuden maksullisen väylän. Nyt valtiovarainministeriö on tulevaa hallituskautta varten julkaisemassaan virkapuheenvuorossa (VM, 2026) jälleen esittänyt korkeakoulutuksen rahoituspohjan laajentamista. Käytännössä tämä tarkoittaa esitystä toisen tutkinnon lukuvuosimaksujen käyttöönotosta.

Toisen tutkinnon lukuvuosimaksujen tarkoituksena on ohjata korkeakoulutusta ensimmäistä tutkintoa suorittaville. Se tehdään käytännössä estämällä osaamisen kehittäminen heiltä, joilla ei ole siihen varaa. Maksut kasaavat paineita entisestään jo nyt tulevaisuususkonsa kanssa kamppailevalle nuorisolle (Nuorisobarometri, 2026; Sitra, 2026). Näin hulluus ei koskaan lopu, vaan nuorison tulevaisuususkolta vedetään taas mattoa alta.

Lukuvuosimaksut ovat yksi osa korkeakoulutuksen arvopohjan muutosta. Suomalainen yhteiskunta on kehittynyt korkean osaamisen ja saavutettavan, maksuttoman koulutuksen avulla. Korkea ja laaja-alainen osaaminen on nähty pienen maan kilpailuvalttina kansainvälisesti. Nyt ajatus korkeakoulutuksesta yhteiskunnan investointina koko väestön osaamiseen ja tulevaisuuteen näyttää olevan historiaa, ja olemme siirtyneet ajatukseen koulutuksesta yksilön sijoituksena itseensä. Lukuvuosimaksujen lisäksi ilmiö näkyy muun muassa opintotuen lainapainotteisuuden kasvattamisessa. Opiskelijat nostavat lainaa jo nyt välttämättömiin menoihin (Eurostudent 9, 2026), mikä nostaa huolen takaisinmaksusta tulevaisuudessa. 

Lukuvuosimaksujen lisääminen osaksi korkeakoulukentän rahoituspohjaa ei ole historian saatossa tarkoittanut julkisen rahoituksen pysymistä ennallaan, vaan sen leikkaamista (esimerkiksi Englannissa Lewis, Bolton, Wilson, 2026). Kun julkinen rahoitus pienenee, korkeakouluista tulee entistä riippuvaisempia ulkopuolisesta rahoituksesta, joka ohjaa koulutusta ja tutkimusta sekä haastaa akateemista ja tieteen vapautta.

Korkeakoulutukseen kohdistuu monia kysymyksiä, jotka ovat omiaan haastamaan nuorten tulevaisuususkoa. Alavalinnan tekeminen vaikeutuu, ja mahdollisuudet omien unelmien ja itsensä etsimiselle tulevat entistä haasteellisemmiksi. Maksuton koulutus ja korkeakoulutuksen julkisen perusrahoituksen vahvistaminen ovat ensisijaisen tärkeitä tulevaisuuden osaajien, omiin mahdollisuuksiinsa uskovien nuorten ja kriisinkestävän yhteiskunnan kannalta. 

Sekoilun on syytä loppua ja lukuvuosimaksukeskustelusta pitää siirtyä takaisin nuorten tulevaisuususkoa vahvistaviin keinoihin. Mattoa ei tule vetää nuorison alta, vaan meidän tulee pitää kiinni laadukkaasta ja maksuttomasta koulutuksesta sekä riittävän toimeentulon takaamisesta.

Antti Puska
Hallituksen jäsen: koulutuspolitiikka

Totti Korpua
Vaikuttamisen asiantuntija: koulutuspolitiikka